sunnuntai 24. lokakuuta 2010

Päivä 35 | Lalibela - Dese | Etiopia

274km | +12 - +27 | Aurinkoista
Päivä alkaa kulttuurikäynnillä. Kohteena Lalibelan maailmankuulut monoliittikirkot. Kirkot jotka hakattu yhdestä kivestä kallioon. Kuningas Lalibela oli pelimies. Hän rakennutti 11 kirkkoa kallioon hakattuna. Itseasiassa kuningas Lalibela yritti 1200 -luvulla siirtää koko Jerusalemin Etiopian pohjoiseen. On kopiota jeesuksen haudasta, mooseksen haudasta, Iisakin haudasta, neitsyt Marian kirkkoa jne. Itseasiassa koko Lalibela tuo mieleen 1200 -luvun Las Vegasin. Mutta niin tai näin niin paikka on vaikuttava. Poikkea jos kuljet kulmilla.
Lalibelasta pois vie kaksi tietä. Se jota illalla tulimme ja toinen lyhyempi joka ei paikallisten mukaan liikennöitävässä kunnossa. Valitsemme jälkimmäisen ja suoriudumme sen 50 kilometristä kolmessa tunnissa. Hauska ja haastava tie, josta selviämme parilla lipoilla ja parilla kaadolla… ja saamme runsaasti erinomaista offroad kokemusta. Pasi vastaa päivän parhaasta kaadosta mahalleen mutalammikkoon. Vauriot ainoastaan psyykkisiä.
Päästyämme asvaltille matka alkaa sujua tanssien mutkasta mutkaan. Sen verran aikaa kuitenkin meni ofroadilla, että viimeinen puolituntinen menee pimeässä. Desessä heti kohta seitsemän jälkeen. Huoneita ei riittävää määrää tarjolla missään hotellissa, mutta pääsemme kahteen suhteellisen lähellä tosiaan olevaan.
Päivälliseksi riisiä ja kanaa. Tällä kertaa kana lyö laudalta kaikki elämäni aikaisemmat kanat. Sitkeää kanaa olen saannut monta kertaa aikaisemminkin, mutta en koskaan kanaa johon jykeväkään veitsi ei kirjaimellisesti pysty. Ei auta kuin palauttaa kanat keittiöön. Puolen tunnin kuluttua samat kanat palaavat lisää keitettynä. Mureusaste ei ole muuttunut. Mikään veitsi ei pysty eikä hammas meni läpi. Syömme riisit ja sillä hyvä.





Yksi Lailibelan 11'ta kallioon hakatusta monoliittikirkoista.


Mooseksen haudan ovella… ainakin jos kysytään kuningas Lalibelalta.


Ari taittamassa matkaa Lalibelasta etelään… tiellä johon autot eivät pysty. Me pystyimme… ja hondamies myös Hondan matalasta maavarasta huolimatta.



Välillä oli tänään kivikkoisempia kohtia kuin toisinaan.




Tämä mutaeste meni Pasilta vielä loistavasti. Seuraavassa tuli rapaa hihansuihin ja vähän lahkeisiinkin… :]

1 kommentti:

  1. Peter&Co

    Olette kyllä aikamoisia konepyörä kuljettajia!!!

    Todella mielenkiintoista seurata teidän matkaanne!
    Peter sinun matkablogit paranevat kokoajan kuin viini...

    Jokke & Kirsi, yhdet potilaat "avohoito osastolta"

    VastaaPoista