Päivä 42 | Nanyuki - Nairobi | Kenia

198km | +21,5 - +34 | Aurinkoista

Ari lähtee tänään ensimmäisenä… Toyota Land Cruiserin lavalla. Invalidiosasto lähtee eileiseen tapaan tuuppaamaan hissun kissun heti Arin perään ja toimivat pyörät viimeisenä. Pekka, Pasi ja Jari ajavat Nairobin BMW -liikkeen kautta. Apua ei sieltä Pekalle löydy, mutta Jungle Junctionista kylläkin. Pekälle siellä Öhlins-iskari ja Arille ja Pasille luvatut iskarit heidän pyöriinsä. Ei niitä teitty heti saa kiinni, mutta päivässä parissa, joita meillä ei oikein ole kuitenkin.

Eilisen illan pläni on, että jätämme rikkinäiset pyörät Nairobiin ja lähdemme Tansaniaan safarille suunnitelmien mukaan. Invalidiosasto tosin Hiacella. Nairobin hotellin pihassa Jukan pyörä liittyy invalidiosastoon. Se päättää olla käynistymättä ja pysyy päätöksessään. Eikun seuraava lava-auto alle ja Jukan pyörä Jungle Junctioniin. Alkaa toimivat pyörät käymään vähiin. Kulussa enää Hondamiehen Honda sekä Markuksen ja minun bemarit.

Omat draamansa oli Nairobiin tullessa niin Jukalla, Markuksella kuin minulla. Meidän kaikkien koneet alkoivat keittämään noin samalla kilometrillä. Syy. Flektit olivat menneet jumiin. Ari tiesi bemarin tyyppiviaksi ja lähtivätkin rullaamaan kun käsin väänsimme ne pyörimään. Flektit vain ravassa ja kurassa, josta jumiutuneet.

Nairobissa Jukan pyörä muuttuu suurimmaksi arvoitukseksi. Jungle Junctionin Crissillä kuitenkin diagnostiikka välineet, joten toivoa on. Kuinka paljon selviää aamulla. Tänään illalla eivät enää ehtineet Jukan pyörää tarkastamaan.

Ari viettää koko iltapäivän Jungle Junctionissa ja näyttää siltä, että Arin pyörä on mahdollista saada huomenna. Liikenteeseen. Ari itse sen verran varma, että ei osallistu Hiace -kimppaan. Varasin päivän päätteeksi pyörättömille pojille Hiacen Karatuun ja takaisin. Karatu on Tansanian kuuluisimman luonnonpuiston Ngorongoron porteilla. Garminin mukaan tarkalleen ottaen 408km päässä.

Oma Garminini on alkanut jälleen temppuilemaan… toimii ja ei toimi oman mielensä mukaan. Parin viimeisen päivän aikana sammunut omia aikojaan kymmenkunta kertaa. Mutta muut Garminit pysyneet alkumatkan vaikeuksien jälkeen hengissä, joten eiköhän meillä joku laite toimi vielä Etelä-Afrikassa.

Arin lavakyyti numero 3 lähdössä Nanyukin hotellimme pihasta. Tarvii Arin varmaan käydä myöhemmin ajamassa lava-autoilla ajetut pätkät… ;)

Markus tauolla Nanyukin ja Nairobin välissä. Koko pätkä oli hyvää asvaltia paitsi Narobin rajalla alkaneet tietyöt… ja kunnon ruuhkat missä koneet alkoivat keittämään.

Markus ja Teijo Nairobin keskustassa. Markus tuulettaa kun pyörä taas kulkee… jäähdyttelimme sitä puolisen tuntia kun nesteet alkoivat pulppuamaan pihalle.

Jarin poronsarvibemari Jungle Junctionin pukilla. Jarilla toivoa saada jonkinlainen valo... ja pitävät pohjat sivulaukkuin. Jarin Touratechin tarvikelaukuista molemmista käytännössä pohja irti. Mutta poronsarvet ehjänä ja matkassa!

Jukan bemari lähdössä Jungle Junctioniin hoitoon. Vika toistaiseksi mysteeri. Positiivinen puole se, että Jukan pyörä himmasi vasta hotellin pihaan, eikä muutamaa kilometriä aikaisemmin parhaassa ruuhkassa.

Päivä 41 | Marsabit - Nanyuki | Kenia

348km | + 16 - +33,5 | Aamusade, puolipilvi ja sol.

Millä tahansa mittapuulla mitattuna Marsabit näyttää kaupungilta, jonka jumala loi harjoitellessaan kaupunkien luomista ja unohti sitten oman onnensa nojaan. Tiheä sumu ja sade täydentävät tunnelman. Mutta pankki on tässäkin jumalten hylkäämässä kolkassa ja sieltä heruu Kenian shillinkejä, joilla saan hotellin maksettua sekä iltaeväät ja aamiaisen.

Invilidiosasto on lähtenyt lonkottamaan kello seitsemän. Terveiden kirjoissa oleva osasto lähtee matkaan vajaa yhdeksän. Luvassa vielä 110km eilisen kaltaista laavaperunamaata ennenkuin asvaltin reuna on kohdalla. Ari pääsee tuosta osuudesta 70km ennenkuin Wilbers (erikoisiskari) heittää öljyt ulos, 5km myöhemmin se katkeaa. Päivän ajot ja varmaan parin seuraavankin päivän kurvailut on Arin pyörällä ajettu.

Ajoin itse viimeisenä ja Ari toiseksi viimeisenä, joten jäämme kahden arpomaan mitä tehdä. Seuraavasta autosta selviää, että 25km päässä kylä. Ari jää tein poskeen syömään sardiineja minä lähden hakemaan apua. Lasamiksesta löytyy yksi pick-up. Kylän pastorin pick-up. Pastori on heti valmis lähtemään hätiin. Menee kuitenkin kolme varttia ennenkuin pastorin auton lavalta saadaan penkit ruuvattua irti. Ari tulee vastaan Punaisen ristin pick-upilla 10km kohdalla. Hyvä niin, Punaisen Ristin kyydillä pääsee pidemmälle… Isololoon, joka 85km päivän päämäärästä Nanyukista.

Ajan Arin ja Punaisen Ristin menopelin kiinni saatuani pyörän alleni. Olin Aria hakemassa pastorin ja viiden kuoropojan kanssa autolla. Isololossa kyydin vaihto ja aurinko on laskemassa kun pääsemme sieltä lähtemään. Ajan edeltä Nanyukiin. Takavanne menee vekille yhdessä erinomaisen hyvän syvässä montussa, mutta kulkee. Arilla enemmän seikkailua. Kuorma-autosta katoaa valot puolimatkassa ja viimeiset 40km kuorma-auto etenee kirjaimellisesti taskulampun Arin taskulampun valossa. Missä valossa auto pääsi takaisin Isololoon, sitä tarina ei kerro. Mutta ryhmä on jälleen koossa iltayhdeksältä. Invalidiosasto (Pekka, Pasi ja Jari) pääsi nilkuttamalla perille saakka… ja yrittävät vielä samoin eväin huomenna Nairobiin. Arille saadaan jo illalla sovittua jatkokyyti.

Pitkin päivää olen tekstaillut Nairobin Jungle Junctionin Crisin kanssa… ja näyttää siltä, että ainakin Arin ja Pasin pyörään tarjolla uusi iskari… mutta varma on vasta varmaa kun ollaan Nairobissa.

Aamusumua aamukuratiellä. Keli kuitenkin kirkastui 20km jälkeen. Asvaltti tuli alle 110km jälkeen… ja yes, tuntui se uusi sileä asvaltti orgasmilta jos ei toiseltakin.

Tuttipullot ovat suosittuja tällä matkalla… Jukka tauolla imemässä omastaan… :)

Poikki mikä poikki… Arin Wilbers. Eilen jo tuumasin hetken, että sellainenko pitäisi omaankin laittaa. Nyt tarvii tuumata uusiksi.

Punaisen Ristin kyydillä Isololoon.

Päivän toinen autokyyti lastattuna. Tästä rahtikiiturista katosivat valot 40km ennen Nanyukia ja oli niin pimeää kuin Afrikassa pimeää on.

Päivä 40 | Moyale - Marsabit | Etiopia - Kenia

248km | +18 - +34,5 | Sataa ja paistaa

Kenia menee sisään heittämällä. Leimat passiin, leimat carnetteihin ja menoksi. Suomenkaan rajaviranomaiset eivät pystyisi parempaan. Moyale - Marsabit Highway vastaa mainettaan. Se on haastava tai erittäin haastava. Jari sai tuta ensimmäisenä aamuliukkailla. Etupyörä syvään mutalammikkoon ja sitten niin miestä kuin pyörää vietiin. Molemmat säilyivät ajokunnossa.

Seuraavaksi Moyale - Marsabit highway koettelee Pekkaa. Pekan takaiskari lennättää öljyt pihalle 50km kohdalla. Pasin takaiskari seuraa Pekan esimerkkiä kymmenkunta kilometriä myöhemmin. Pidän peukkuja ja varpaita että molempien jouset kestävät Marsabitiin. Kun jouset katkeavat se on siinä. Varsinkin Pasin eteneminen takaapäin katsottuna näyttää vähintäänkin mielenkiintoisella… jotakin samaa kuin kengurukeppi renkailla.

Hondamies on päivän päättyessä ainoa, joka ei ole kaatunut. Teijon pohja kolisee ja kipinöi kivikoissa, mutta pyörä etenee vääjäämättömästi. Oma pyörä karkasi alta kerran. Vauhti juuri ei mitään. Sopiva kivenmurikka vain osui eturenkaan alle hiekkaharjanteen päällä.

Moyale - Marsabit tietä vaikea sanoin kuvata… se pitää kokea. Välillä kuin ajasi saunan kiukaalla. Välillä kuin hiekkalaatikossa. Välillä syvässä sepelissä. Välillä kuulalaakereilla… ja kaikkia pintoja yhdistää, että hereillä oltava noin 101% ajoajasta. Huomenna vielä samaa hupia 120km. Pidetään peukkuja kaluston puolesta. Sen verran illalla jo selvisi, että Nairobin Jungel Junktionista mahdollisuus saada Pasille ja Pekalle iskarit. Selviää varmuudella huomenna. 10-11 tuntia paloi päivä 248 kilometrille.

Jari ilman vesikannunkyljestä tehtyä pleksiä… itseasiassa myös ilman valoja ja mittareita… mutta se toimii! Oikea sivulaukun pohja jännitysmomentti. Repeytynyt puoliksi irti, mutta pitää toistaiseksi. Ja navigaattori toimii!

Kivistä suoraa riittii tänään moneen otteeseen horisonttiin ja sen toiselle puolelle.

150km kengurupomppimista riitti Pekalle tältä päivältä. Pyörä viimeiseksi 50 kilometriksi lavalle.

Jukka askaroimassa eturenkaan kanssa Markusen tarkan katseen alla. Jukan etuvanteessa pari hyvää vekkiä. Ja yksi erinomaisen hyvä löytyi myös omasta takavanteesta.

Oma pyörä lepäämässä Moyale - Marsabit highwayllä… ;) ... oli kieltämättä vaativin ajopäivä mitä millään PeterPanBike matkalla koskaan ollut.

Päivä 39 | Awasa - Moyale | Etiopia

509km | +12 - +27,5 | Aurinkoa, pilviä ja puoliaurinkoa.

Tänään pitkähkö päivä. Seiskalta matkaa. Maisema muuttuu nopeasti hiekkasavannista reheväksi viljelyalueeksi ja tie taittuu mutkalle jos toisellekin. Ja sitä bensaa löytyy 40km Awassasta asemalta, joka ei näytä siltä, että sitä löytyy. Helpotuksen huokaus ja tankit sekä jerrykannut täyteen. Viljelysaluetta riittää parisataa kilometriä ja kylää riittää joka kilometrille kylän perään. Päivän loput kolmesataa kilometriä asutuksen suhteen jotakuinkin tyhjää täynnä.

Moyale, Etiopian ja Kenian rajakaupunki ei mikään maailman napa. Mutta paperittyöt sujuvat hämmentävällä vauhdilla. Alle puolessa tunnissa passit ja carnetit on leimattu ulos. Aamulla vain rajasta yli ja Keniaan sisään. Yöksi jäämme Etiopiaan. Kenian puolella ei varsinaisia hotelleja. Moyalen majoitus itseasiassa hauska. Saamme jokainen oman bambumajan!

Vähän iltapuhdettakin saamme viimeisille metreille. Jariilta menee takarengas ajaessamme hotellille. Samaan hotelliin tulee etelä-afrikkalainen Richard vastakkaisesta suunnasta. Kertoo päivällisellä monisanaisesti tiestä rajan toisella puolella. Kuulostaa siltä, että edessä on vähintäänkin mielenkiintoiset 350km Keniaa.

Totuus… tai ainakin bensaa löytyi Totalista. Näytti jo välillä huolestuttavalta bensan saanti tänään.

Banaaninviljelys maisemissa Awasan ja Moyalen välillä.

Jari ja Jarin uusi pleksi… Jukka teki Jarille pleksin paikallisesta vesikanisterista.

Suurin osa lapsista hyppii, pomppii ja vilkuttaa… ainoastaan Pasi osaa ajaessaan vilkuttaa takaisin vasemmalla kädellä, kuvata oikealla ja saamaan mopo jotenkin pysymään liikkeellä… :)

Kuka ihmettelee ja ketä… tauolla päivän viimeisessä kylässä ennen Moyalea.

Päivä 38 | Addis Abeba - Awasa | Etiopia

276km | +19 - +29,5 | Aurinkoista ja puoliaurinkoista

Seuramatka-aamu. Kuntosalille järkyttämään siimoja uudestaan ja koneet kymmeneltä käyntiin. Etiopian maisema muuttuu Addis Abeban jälkeen tasaisemmaksi ja kuivemmaksi. Itseasiassa tasamaapäivä. Maan autotkin löytyvät kaikki ovat Addis Abebassa tai sen etelä puolella, joka selvästi paremmin voivaa osaa maata ainakin taloudellisesti.

Puolivälistä Awasaan löytyy Acacia-puiden alta hampurilaisbaari, joka pesee mäkkärin mennen tullen. Vähän aikaa nikottelemme, ettäkö hampurilaiset savannilla, mutta myyjätäti vakuuttaa, että fresh meat. Ja olikin. Ei turbulensejä… :) … koputetaan nyt puuta kaikin puolin, mutta ihmeen vähillä turbulensseillä olemme tulleet tähän saakka. Käytännössä ei mitään suurempaa. Markuksella ja Jarilla vähän möyrysi Lähi-Idässä ja Pasi käynnyt yhdellä puskahätäkäynnillä mutta siinä se toistaiseksi.

Awasa varsin inhimillinen paikka. Jukka, Markus ja minä siellä pari tuntia ennen muita. Loput lähtivät hampurilaisten jälkeen offtroadille keräämään lippoja. Ei kuitenkaan mitään pintamustelmia suurempaa. Päätämme tankata valmiiksi huomista varten. jää suunnitelmaksi. No gasoline in Awasa oli vastaus joka asemalla… 40 kilometrin päässä kuulema ehkä bensaa… tai ainakin 100km päässä! Just just, nähtäväksi. Muuttuu mielenkiintoiseksi jos ei.

Lehmiä tiellä... jälleen kerran.

Lehmien juottopaikka ja pyykinpesupaikka. Joen vastarannalla pestiin autoja.

Pekka ja Pekan uudet kaverit offroad taipaleen varrelta.

Markus acacian varjossa.

Pojat lukemassa netistä mitä matkalla on tapahtunut.

Päivä 37 | Addis Abeba | Etiopia

0km | +16 - +24 | Sol

Saunan lisäksi Jupiteristamme löytyi erinomainen kuntosali. Eli aamu alkaa sieltä… ainakin Markuksella ja minulla. Aamiaiselta pojat lähtevät pyöränpesuun ja pyöränpesulta kylälle. Minä ja Jari jäämme pukkaamaan puuttuvia blogeja… tai niin ainakin kuvittelimme. Selviää varsin nopsaan, että Etiopian viranomaiset harrastavat samaa kuin Syyrian viranomaiset, eli sensuroivat blogiyhteydet.

Jari löytää avun netistä. Tor -nimisellä ohjelmalla pitäisi pystyä kiertämään sensuuri. Iltapäivä on tosin pitkällä ennen kuin pääsemme kiertämään, mutta onnistuu ja muutama päivä saadaan blogeihin lisää! Hotellista jää tosin tänään poistumatta, mutta ehtiihän tuohon Addis Abebaan tutustua sitten seuraavalla kerralla… :) ja Pasilla epäilemättä monta kuvaa.

Illalla pojat löysivät Peters'n, vanhan suomalaisen muukalaislegioonalaisen, joka majoittunut Etiopiaan eläkepäiviä viettämään. Matkaan lähtee parikin erilaista Peters'n kirjoittamaa 'omaelämänkertaa'. Kuulema mielenkiintoinen kaveri. Olisi ollut hauska tavata, mutta sitten ensi matkalla.

Päivä 36 | Dese - Addis Abeba | Etiopia

409km | +11,5 - +28 | Aurinkoista ja puoliaurinkoista 

Tänään alkoi konkretisoitumaan yksi iso ongelma… tai ongelma ainakin. Bensapula. Totesimme ensimmäistä kertaa matkalla Lalibelaan, että huoltsikoita ja dieseliä on runsaasti saatavilla. Mutta bensa puuttuu. Lalibelaan menimme varakannuilla, jotka ovat olleet usein käytössä. Markus tarvitsi itseasiassa varabensaa ensimmäistä kertaa jo Kajaanissa.

Dese ei ole se kaupunki, johon muuttaisin kaikista maailman kaupungeista ensimmäiseksi. Mutta sieltä löytyi, hotelli, vartioitu parkkis, kumikanaa ja aaimiasta. Maisemat Desestä etelään jälleen hulppeat. Vuoristoa, vuoristoa ja vuoristoa ja paikka paikoin mahdollista herkutella vuoristomutkilla. Helle ei tänään kiusaa vaikka päiväntasaaja lähestyy. Päivälämpötila painuu lähelle kymmentä korkeusmittarin noustessa 3000 metriin. Pekka ehtii moneen kertaan kaivata Varnasta kotiin postittamaansa ajotakkia… ;)

Huoltoaseman pihaan kurvaamme ensimmäistä kertaa 200km jälkeen… ja sen jälkeen joka huoltsikalle. Jerrykannut tyhjennämme tankkeihin 100km ennen Addis Abebaa… 20km ennen Addis Abebaa löytyy ensimmäinen huoltoasema joka myy bensaa! Ainakin Pohjois-Etiopiassa pätee kirjaimellisesti, että tankkaa aina kun jotakin tankattavaa on.

Tankilla kysyn Ulla Anderssonilta hyvää keskitason hotelillia pääkaupungista. Vastaus tulee noin saman tien. Päädymme Ullan opastamana Jupiter Internationaliin, joka enemmän kuin yes… ja mikä ykköstä. Sieltä löytyi sauna… taisi Ulla tietää sen? :) … päivälliselle kukaan ei halua poistua hotellista.

Hauskoja aamumutkia hauskoissa aamumaisemissa.

Tauko 3200 metrissä… lisää kampetta päälle. Täällä Pekka kaipasi jo kovastikkin kotiin lähettämäänsä takkia… ;)

Ari, Jukka, Markus ja Teijo tutustumassa paikallisiin koululaisiin ja heidän kirjoihinsa.

Näitä kulkijoita Etiopian teillä riittää… ja joidenkin sarvet ovat vähintäänkin huikeat.

Olisikohan tämä päivän ykköskohta tänään kaikesta ympäristön eksoottisuudesta riippumatta? Teijo, Pasi ja Ari löylyämässä. Kiitos Ulla saunahotelli vinkistä... :)

Päivä 35 | Lalibela - Dese | Etiopia

274km | +12 - +27 | Aurinkoista
Päivä alkaa kulttuurikäynnillä. Kohteena Lalibelan maailmankuulut monoliittikirkot. Kirkot jotka hakattu yhdestä kivestä kallioon. Kuningas Lalibela oli pelimies. Hän rakennutti 11 kirkkoa kallioon hakattuna. Itseasiassa kuningas Lalibela yritti 1200 -luvulla siirtää koko Jerusalemin Etiopian pohjoiseen. On kopiota jeesuksen haudasta, mooseksen haudasta, Iisakin haudasta, neitsyt Marian kirkkoa jne. Itseasiassa koko Lalibela tuo mieleen 1200 -luvun Las Vegasin. Mutta niin tai näin niin paikka on vaikuttava. Poikkea jos kuljet kulmilla.
Lalibelasta pois vie kaksi tietä. Se jota illalla tulimme ja toinen lyhyempi joka ei paikallisten mukaan liikennöitävässä kunnossa. Valitsemme jälkimmäisen ja suoriudumme sen 50 kilometristä kolmessa tunnissa. Hauska ja haastava tie, josta selviämme parilla lipoilla ja parilla kaadolla… ja saamme runsaasti erinomaista offroad kokemusta. Pasi vastaa päivän parhaasta kaadosta mahalleen mutalammikkoon. Vauriot ainoastaan psyykkisiä.
Päästyämme asvaltille matka alkaa sujua tanssien mutkasta mutkaan. Sen verran aikaa kuitenkin meni ofroadilla, että viimeinen puolituntinen menee pimeässä. Desessä heti kohta seitsemän jälkeen. Huoneita ei riittävää määrää tarjolla missään hotellissa, mutta pääsemme kahteen suhteellisen lähellä tosiaan olevaan.
Päivälliseksi riisiä ja kanaa. Tällä kertaa kana lyö laudalta kaikki elämäni aikaisemmat kanat. Sitkeää kanaa olen saannut monta kertaa aikaisemminkin, mutta en koskaan kanaa johon jykeväkään veitsi ei kirjaimellisesti pysty. Ei auta kuin palauttaa kanat keittiöön. Puolen tunnin kuluttua samat kanat palaavat lisää keitettynä. Mureusaste ei ole muuttunut. Mikään veitsi ei pysty eikä hammas meni läpi. Syömme riisit ja sillä hyvä.





Yksi Lailibelan 11'ta kallioon hakatusta monoliittikirkoista.

Mooseksen haudan ovella… ainakin jos kysytään kuningas Lalibelalta.

Ari taittamassa matkaa Lalibelasta etelään… tiellä johon autot eivät pysty. Me pystyimme… ja hondamies myös Hondan matalasta maavarasta huolimatta.



Välillä oli tänään kivikkoisempia kohtia kuin toisinaan.




Tämä mutaeste meni Pasilta vielä loistavasti. Seuraavassa tuli rapaa hihansuihin ja vähän lahkeisiinkin… :]

Päivä 34 | Faxikylä - Lalibela | Etiopia

598km | +18 - +27,5 | Aurinkoista ja aurinkoista
Tänään koneet käyvät kuudelta ja viimeisetkin kymmentä yli. Aurinko nousee horisontin takaa ennen puolta seitsemää. On mukavan viileää. Käytännössä lämpötila keikkuu 18-20 asteen välillä aamiaiseen Gondorissa saakka.
Toteamme varsin nopeasti, että Etiopian luonto on upea ellei jopa halvatun upea. Ja tiet ovat hyvät elleivät halvatun hyvät. Liikenettä ei juuri ole. Hiacet suhaavat kylästä ja kaupungista toiseen matkustajia täynnä, mutta henkilöautot ovat käytännössä jotakin mitä ei ole. Ennen päivän päämääräämme Lalibelaa toteamme, että besaakaan ei juuri ole. Bensa-asemia kyllä, mutta useimmat myyvät ainoastaan dieseliä ja polttoöljyä. Eli tankkaa bensaa kun saat… ja varakannut kanssa!
Vaikka autoja ei teillä ole, niin lampaita, vuohia, lehmiä, kameleita, aaseja ja kanoja on paljon… ja molempiin suuntiin käveleviä ihmisiä hämmästyttävän paljon. Koko Etiopia liikkuu jalan? Toinen äkkinäistä matkaajaa hämmästyttävä piirre on kerjääminen. Yli yhdeksän kymmenestä ihmisestä jolle sanoo sanan tai kaksi ojentaa kätensä kerjätäkseen viimeistään kolmannen sanan kohdalla. Jopa ohi kiitävää moottoripyörää tervehditään käsi ojossa. Köyhiä maita olen kohdannut monta, mutta samankaltaista kerjäyskulttuuria en missään. Lapset sen sijaan hihkuvat ja heiluttelevat käsiään joka kylässä… elleivät heitä kivillä. Useimmat eivät kuitenkaan kivitä.
Lähtiessämme Gondorissa aamiaiselta, Ari toteaa, että päivän alkumatka mennyt niin hyvin, että täytyy keksiä jotakin itse. Ja siitä se keksiminen lähtee kun päätämme lähteä kartassa olevalle oikotielle. Kolme tuntia myöhemmin olemme samassa paikassa mistä lähdimme oikaisemaan… ;) … mutta saimme hyvää hiekkatie kokemusta autenttisissa olosuhteissa ja ympäristössä johon satunnainen matkaaja ei vahingossa eksy.
Ja pimeälle menee tänään ennen kuin Lalibela on kohdalla reilut pari tuntia. Viimeiset kaksi on pientä serpenttiinistä hiekkatietä. Mutta hidasvauhtinen hiekkatie ei paha. Ei itseasiassa suurtakaan eroa ajaako sitä auringon tai kuun valossa.
Nenä, korvat, silmät kaikesta muusta puhumatakaan täynnä pölyä olemme Lalibelassa vähän vajaa yhdeksän. Kadut ovat autiot. Hotelli löytyy ongelmitta ja hotellissa vielä kokki paikalla, mikä on yhtä kuin päivällistä pikaisen suihkun jälkeen. Lämpimän veden tulo loppuu kymmeneltä, mutta kaikki pojat putzis kliin ennen sitä… ainakin noin.

Lehmäjengi tiellä… eikä mitenkään päivän ainoa. Lehmät kuitenkin harvemmin tekevät mitään äkkinäistä.


Päivän oikopolulla, joka ei johtanut ihan toivottuun paikkaan mutta maisemat olivat hulppeat ja tie hauska. Jari taittamassa mutkaa. Porosarvet matkaavat nykyään takana, kun pleksi jäänyt matkalle.

 Ari valmistautumassa tauolle Pohjois-Etiopian vuoristossa.

Aamiainen Gondorin katolla. Gondor kuuluisa monista linnostaan.

Vähän kultturellejä mekin tänään. Yksi Gondorin linnoista käytiin bongaamassa ulkopuolelta. Sisään ei innostusta… 'on noita linnoja nähty'… :]

Päivä 33 | Metama - Faxikylä | Etiopia

40km | +26 - +33 | Aurinkoista oli.
Aamulla tullin väki on pitänyt kokousta. Pääsemme maahan kunhan saamme suurlähetystä kirjeen, jossa lähetystö menee takuuseen meistä ja siitä, että emme myy pyöriämme Etiopiassa. Soitan Ulla Anderssonille. Järjestyy. Pieni tekninen ongelma, että lähin fax on 40km päässä. Mutta hiaceen ja faxin luokse. Faxaan Ullalle tiedot meistä ja pyöristämme. Sitten odotetaan. Pankissa. Ainoa faxi 100km säteellä on Western Unionin pankissa joka menee kiinni kello 1200 ja aukeaa vasta 1500. Puoli kaksitoista soitan Ullalle. Tulossa viiden minuutin kuluttua. Kahdenkymmenen minuutin kuluttua soitan uudestaan. Ulla koittanut viimeisen vartin saada faksia lähi. Pankki alkaa sulkeutumaan. Samalla hetkellä faksi tulee!
Hiaceen ja tullipäällikön luokse takuufaksi tassussa. Tullipäällikkö on Mulkvist isolla M'llä. Sanomuoto faksissa väärää. Lähetystön pitää ottaa vastuu meistä ja pyöristä. Takuuseen meno ei riitä. Soitan jälleen kerran Ullalle, joka kysyy mitä sanoja tarkalleen ottaen haluavat. Luettelen puhelimessa. Hiaceen ja odottamaan pankin aukeamista. Kello viisi olemme vapaita poistumaan Etiopian monilehmäisille teille konepyörinemme. Egyptiin tulo tuntuu tässä kohtaa niin sanotusti 'piis of keikiltä'… :) … se oli ainoastaan 5 tunnin pikkujuttu. Etiopiaan sisään kestää 26 tuntia! Että sillä lailla.
Tänään ei pitkälle ajeta, mutta päätämme poistua rajalta 40km päässä olevaan 'faksi-kylään', jossa jotakin säädyllisen tapaista hotellia.
Ja Ulla Anderssonille Suomen Addis Abeban lähetystöön Iso Kiitos nopeasta ja hyvästä avusta! On hienoa saada lähetystöstä apua silloin harvoin kun sitä tarvitaan!

---
Tämä lisäys Suomesta 26.11.2010. Tilanne rajalla edelleen sekava. Koko EU'n ulkoministeriöt odottavat Etiopialta selvitystä kuinka rajalla toimia ulkomaalaisten overlandereiden suhteen. ELI ÄLKÄÄ TOISTAISEKSI MENKÖ Sudanin ja Etiopian väliselle rajalle. Suomen suurlähetystö ei voi alkaa takaus-automaatiksi! Ryhmämme oli poikkeustapaus, koska uusi laki oli juuri tullut voimaan! Jos suunnittelet kuitenkin meneväsi. Tarkasta maahanpääsymahdollisuudet Etiopian viranomaisilta!
---

Onnellinen Jukka heräämässä ensimmäiseen Etiopian aamuunsa. Welcome to Etiopia!

Telttaleirimme tullimiesten takapihalle. Markuksen harras toive pääsystä telttailemaan toteutui viimein… ;) … Pasi tarjosi minulle makuupaikan perheteltastaan. Emme edes ajatelleet minkälaista Markuksella oli 5cm paksulla ilmapatjallaan teltan pohjan ollessa oma patjamme. Ja oli Arilla ja Jukallakin ilmaa itsensä ja maan välissä.


Metaman pääraitti auringonnousen aikaan.

 
Hondamies aamutoimilla. Huuski oli parinkymmenen tullimiehen kanssa jaettu yksi yhteinen reikä (johon oli vaikea osua) peltiheinäkojussa pihan perällä.

Metaman lapsia. Kuten kaikkialla lapset asettuvat mielellään kameran eteen ja nähdäkseen kuvansa kameran takakannessa.

Päivä 32 | Gaderef - Metama | Sudan - Etiopia

176km | +24 - +33,5 | Aurinkoista
Tämä päivä jää niin sanotusti puoleen. Alkupuolisko menee sutjakkaasti autiolla tiellä kohti Gallabattia, joka meidän viimeinen kylämme Sudanissa. Leimaukset Sudanista ulos, eivät ole kovin aikaa vieviä jos kahta tuntia ei lasketa pitkäksi ajaksi… :] … hävisin tosin kaljat porukalle kun menin lyömään vetoa tunnin puolesta.
Etiopian puolella mietä sitten odottaa yllätys. Viime lauantaina kello 0900 tullut voimaan uusi maahantuotaville ajoneuvoille. Lain mukaan meidän on maksettava pyöristä niiden arvon mukaiset takuut käteisellä! Rajalta löytyy brittipariskunta joka ollut siellä kolmatta päivää. Heidän pitäisi maksaa 22000usd takuuta vanhasta lantikastaan. Lisäongelmana rajalla uusi tullipäällikkö, joka tulkitsee lakia kuin piru raamattua. Entinen armeijan kendraali, joka joka syystä tai kolmannesta päätynyt jumalten hylkäämälle raja-asemalle. Pientä liennytystä kuitenkin ilmassa, kun  rajalle ilmestyvät illalla vielä belgialaiset tuttumme… pientä? Ennen auringonlaskua Ulla Andersson Suomen suurlähetystöstä soittaa takaisin selvitettyäni pari tuntia aikaisemmin hänelle tilanteen. Sovimme, että jatkuu aamulla kun meillä tarkat vaatimukset selvillä. Rahatakuu on täysin poissuljettu vaihtoehto jo senkin takia, että jos sellaiseen olisi rahaa, niin se pitäisi nostaa samalta rajalta maasta poistuttaessa.
Leirin pystytämme epätietoisissa tunnelmissa. Jari, Pekka ja Teijo menevät bordelliin yöksi. Metaman kaikki 'hotellit' ovat bordelleja. Koko Metama on rähjäinen rajakylä, jossa ainoat bisnekset baareja ja bordelleja sudanilaisille. Ari, Markus, Jukka, Pasi ja minä leiriydymme telttoihin tulliaseman pihaan, joka muistuttaa enemmän avokaatopaikkaa, mutta kuitenkin Metaman siistein kohta leiriytyä.
Säilykkeetkin tekevät illalla kauppansa… jokaiselle ei putoa kakistelematta etiopilainen peruseväs. Lihakasvisseosta, joka syödään sormin suolattoman lätyn kanssa… ;) … mutta kylmä olut maistuu kyllä itse kullekin!


Nopeusrajoitukset Sudanissa. Niillä kuitenkin ainoastaan symbolinen arvo… jokainen bussi porhaltaa ohi jos ajaa vain sataa tai vähän yli. Mutta liikenne maassa vähäistä ja tiet hyviä.


Texas? Ei, Itä-Sudan.


Village People.

Yksi Metaman kutsuvista bordelli hotelleista. Metama on paljon samaa kuin Las Vegas... puitteet vain toistaiseksi vähän vaatimattomammat.

Metaman pääkatu.