keskiviikko 24. marraskuuta 2010

Päivä 66-67 | Cape Town - Jäniksenlinna | E-Afrikka - Suomi

22.11.2010 | Home Sweet Home
Valkoinen kotipiha on kohdalla maananantai-iltana auringon laskettua. Olisi ollut 4,5h aikaisemmin jos Finnairin lento Madridista Helsinkiin ei olisi seissyt 4,5h lentokentällä kaikki matkustajat sisällä. Mutta sai siinä hyvää kärvistelykokemusta. Koneessa oli jokin tietokone ongelma. 
Matkoilla on aina mukava olla, mutta aina on yhtä mukava palata kotiin. Niin nytkin. Suomi-rituuaaliin kuulu aina sauna, olvi ja kabanossi. Mutta yes, oli hieno matka ja oli hyvä porukka. Kaikki erilaisia mutta samalaisia. Kaikki vahvoja luonteita, joita yhdistää rakkaus moottoripyöräilyyn… ja kaikki positiivisessa mielessä riittävän hulluja lähteäkseen Afrikkaa halkomaan. Tuijan ja Samin puolesta jäi tietty harmittamaan, kun heillä matkat peruuntuivat viime metreillä. Mutta ensi kerralla sitten… :]
Ja kiitos Ari, Jari, Jukka, Markus, Pasi, Pekka ja Teijo vielä omasta ja edustamani yhtiön puolesta monivärisestä upeasta matkasta. Samalla porukalla lähtisin milloin vain ajamaan Afrikan toista laitaa! Eikun erinomaista loppuvuotta, joulua ja uutta vuotta ryhmälle sekä kaikille tämän blogin lukijoille. Haikealtahan se tuntuu, mutta tämä alkaa niin sanotusti olemaan tässä tämän seikkailun osalta. Tavataan MP11 -näyttelyssä!


Ylhäältä Ari, Jari, Pekka, Pasi, Teijo, Jukka, Markus & Peter :)

lauantai 20. marraskuuta 2010

Päivä 65 | Cape Town / Hyvän Toivon niemi | Etelä-Afrikka

20.11.2010
164 Nissan Tida kilometriä | +18 - +22 | Puolipivistä, pilvistä ja sataa.
Markus ja Jukka menevät omille retkille. Ari jää hotellille meditoimaan? … ja me loput vuokraamme Nissan Tiidan (jotakin samaa kuin VW Golf Plus) ja suuntaamme hyvän toivon niemelle. Ja pahuksen upeat tiet ja maisemat tuolla niemellä ovat. Vähän sataa, sataa ropisee ja toteamme, että autoilussakin puolessa. Itse en ehkä kuitenkaan lähtisi Nissan Tiidalla Afrikkaa halkomaan… ja veikkaan että ei kukaan muukaan… ;)
Simon's Townissa ryhmämme maalatut strutsin munat lisääntyvät kolmella. Yksi niistä minulla, joka olen matkamuistojen ostokiellossa… mutta ehkä Ritva ymmärtää kun siihen maalattu hienosti maapallo!? Hyvän Toivon niemen päässä ostamme ainoastaan tarrat ja näemme strutsin.
Takaisin cape Townissa kuuden kulmissa. Pojat suuntaavat Cape Townin yöhön. Minä olen lälly ja jään hotellille blogittamaan ja purkamaan meiliruuhkaa.


Hyvän Toivon niemeä pilvien alla.


Matkamuisto-ostoksilla… taidamme olla vähän kuin naiset. Heti kun jotakin ostettavaa niin ostetaan… ;) ... Hondamiehellä pysynyt kuitenkin pää kylmänä!


Hyvän Toivon niemen päässä poseeraamassa.


Mikä muu saa Pasin onnelliseksi kuin moottoripyörällä ajo? Oikein, kahvi ja juustokakku!


Tien varressa hengaillut strutsi, joka oli selvästi tottunut valokuvamallina olemiseen.

Päivä 64 | Cape Town | Etelä-Afrikka

Pyörien pakkaus päivä. Aika pakata matkarakkaamme lähtökuntoon. Aamulla tosin ensin Jarin kanssa kierros Waterfontiin, joka Cape Townin turismin getto. Waterfront voisi yhtä hyvin olla Kaliforniassa ja näyttääkin Kalifornialta paljon enemmän kuin Afrikalta. Hieno on mutta hajuton ja mauton ostoskeskushotellikeskittymä… ja jos Waterfont olisi ensikontakti Afrikkaan sitä saattaisi helposti tuntea itsensä petetyksi… ;)
Kaikki pyörien luona kello puoli kaksi… paitsi Pekka joka lähtenyt matkamuisto-ostoksille. Tulee kuitenkin puoli tuntia myöhässä vanhan 26 tuumaisen Saloran kokoinen laatikko pakkarilla. Mitä laatikossa on jää arvoitukseksi… 'jotakin painavaa' Pekan mukaan.
James Cargon pyörien luovutuspiste löytyy pienen harhailun jälkeen. Sain osoitteeksi Milner Road 28, joka puoliräjähtänyt talo keskellä mustien asuinaluetta sataman lähistöllä. Oikea osoite Milner Street 28 löytyy muutaman puhelun ja avuliaan paikallisen opastuksella, jonka perässä ajamme lopulta pihaan saakka.
Itse luovutus nopeaa ja tehokasta. James Cargo ainakin tähänastisten kokemusten perusteella Wiktor Ekin vastakohta, josta pelkkiä karvaita muistoja parin vuoden takaa. Luovutostapahtuma on ohi puolessa tunnissa ja taksiin.  Kypärät hotelliin ja Waterfrontin ostoskeskukseen strutsinmunaostoksille… ja kaikenlaista muuta tuliaista tuntuu tarttuvan matkaan. 
Hyvätkin matkat päättyvät, ja illalla psyyke alkaa reagoimaan, että tämä seikkailu alkaa olla väistämättömästi ohi. Jos aikaa ja mahdollisuuksia olisi taitaisin saada ainakin muutaman kaveriksi ajamaan Afrikan itäpuolta takaisin ylös. Mutta se itäpuoli jää toistaiseksi seuraavaan kertaan.


Viimeinen ajopätkä tällä matkalla. Eli menossa luovuttamaan pyöriä James Cargon hoiviin. Pöytävuori taustalla.


Matkarakkaamme varastossa odottamassa ensi viikon laivausta. Suomeen pyörämme ovat odotettavissa Tammikuun alkupuoliskolla. Saa näkee. Ja mikäli yllättäviä viiveitä ei tule, ne ovat esillä MP11 -messuilla messukeskuksessa. Pekan pyörä pitää tosin varmaan viedä BMW'n uusien pyörien osastolle kun tuo meni pesemään sen tänään… ;)


Junassa… eikun taxissa on hauska matkustaa. Paluumatkalla keskustaan pyörien luovutuksen jälkeen.


Waterfontin kellotorni, joka yksi Cape Townin virallisista nähtävyyksistä.


Pöytävuori Waterfrontin näkökulmasta.

Päivä 63 | Cape Agulhas - Cape Town | Etelä-Afrikka

18.11.2010 | CA - CT
268km | +21 - +26 | Sol
Viimeinen ajopäivä vaan ei vaatimatomin ainakaan teiden ja maisemien puolesta. Rantatie Cape Agulhaksesta Cape Towniin kerrassaan hulppea. Stanfordin ja Sommersetin välinen osuus koko matkan upein! Ja kaikki koneet kulkivat Cape Towniin saakka. Minulta tosin jäi lenkkiavainsarja Cape Agulhaksen hotellin pihaan. Voitaneen väljästi tulkiten laittaa kämppiksen Pekan piikkiin kun ei huoneen tarkastuksen lisäksi tarkastanut kämppikesen pyörän ympäristöä… :)
Pääsyy unohdukseen kuitenkin vasen sivulaukkuni joka päätti pudota hotellin pihaan samalla hetkellä kuin pukkasin pyöräni keskijalalta ketjujen viimeisen kiristyksen jälkeen. Laukun yksi kannake oli murtunut. Mutta laukulta oiva valinta pudota hotellin pihalla eikä pyörän liikkuessa.
Toinen tauko on tänään uimatauko. Jukka ehdottaa uimista ja saa kannatusta. Atlanti mukavan raikas ja erittäin raikas. Uimarannalta valaiden bongaukseen. Reitti alueemme myös valasaluetta… ja pingviinialuetta. Valasbongauksessa ei onni matkassa mutta pingviinibongauksessa on matkassa. African pingviinejä on satoja paikalla odottamassa meitä.
Matkaa ei tänään reilua kahtasapuoltasataa enemmän mutta onistumme kuluttamaan siihen helposti 8 tuntia. Cape Townissa kuitenkin hyvässä ajassa ja hotellimmekin löytyy ongelmitta. Tänään viralliselle päätöspäivälliselle Cafe Afrikaan, joka raamatun mukaan instituutio Cape Townissa. Ja yes, paikka sopii Afrikan matkan päätökseen enemmän kuin hyvin. Mitään ei tarvitse tilata vaan ruoka putoilee eteen monilukuisina pikkuannoksina eri maista. Tarjoilemisen lisäksi henkilökunta tanssii ja soi.


Beach Boys… Teijo ja Markus menee. Pasi ja Ari tulevat. Ari kävi uimassa ajovaatteet päällä!


Jukka ja Pasi ovat juuri bonganneet valaan :)


African pingviini kolona Kleinmondissa.


Pasi poseeraamassa koko matkan upeimmalla tienpätkällä Sommersetin lähistöllä.


Cafe African henkilökuntaa kohdassa soi.

Päivä 62 | Sellenboch - Cape Agulhas | Etelä-Afrikka

17.11.2010 | Sellenboch - Cape Agulhas
201km | +18 - +24,5 | Aurinkoa ja puoliaurinkoa
Ketjujen kiristys ja matkaan. Markuksen jousi sekin yhä hengissä… enää reilu 400km sen tarvii kestää. Saman kuin ketjujeni. Matkaan kuitenkin vasta puoliltapäivin ja Sellenbochissa tuntuu hetken, että tänään ei niin niskoja irroittava tuuli. Se kuitenkin harhaa ja kohta puskemme niskat vinossa kunnon vastatuuleen… ;]
Suuntana Cape Agulhas, joka Afrikan eteläisin piste… muutama kilometri ennen eteläpistettä löytyy kuplajuomakauppa. Kuplajuomat varaudumme kuitenkin juomaan vasta aamulla. Takapoikien saapumisajasta kun ei tietoa. Viimeisen Jukalta tulleen vietin mukaan ajavat oikopolkuja. Oikopolkuajoitus kuitenkin täydellinen. Ennätämme ola eteläkärjessä kaksi minuuttia kun takapojat kaartavat paikalle. Homma alkaa olla hoidettu. Omaan mittariin kertynyt Jäniksenlinnasta 22788 kilometriä, eikä muiden mittarit siitä paljoa poikkea. Kuplajuomat, tarrojen ostoon ja epäviralliselle päättäripäivälliselle. virallinen vasta huomenna kun Cape Town kohdalla.
Ääripäät muistuttavat toisiaan. Cape Agulhaksessa on kylmää ja tuulista kuten Nordkapissa… ei kuitenkaan niin kylmää kuin Nordkapissa. Itse Cape Agulhaksen kylä voisi sekin olla Norjassa. Mukava fiilis. Kaikki matkan toisessa päässä niin miehet kuin koneet ehjinä. Huomenna ollaan jo vähän niinkuin paluumatkalla, kun suunta vähän pohjoiseen… :]


Atlanti putkahti tänään näkyviin Sommersetin kohdalla.


Edessä Cape Agulhaksen majakka ja viimeinen kilometri.


Perillä Afrikan eteläisimmässä pisteessä ja kohdassa missä Intian valtameri ja Atlantti kohtaavat. Pekka ei malttanut odottaa ihan kuvan oton aikaa kuplajuomaansa… :)


Pekan loppukaato eteläpisteeseen. Ja pekan sisäänajettu gsa1200 on nyt myytävänä uudehkolla Öhlins iskarilla.


Jari vetäisi eteläpisteessä juhlasikarin.

perjantai 19. marraskuuta 2010

Päivä 61 | Springbok - Sellenboch | Etelä-Afrikka

577km | +27 - +37 | Sol & Wind
Ketjuja ei tee mieli aamulla katsoa, mutta pakko se on. Ja hyvä on, sillä löysimmästä kohdasta ne voi melkein nostaa pois takarattaalla. Kardaani olisi kova sana? … ;) … ketjujen kiristys ja tankille jossa Namibian rahojamme vain pyöritellään ja palautetaan. Namibian dollarin ja Etelä-Afirikan rahan randin kurssi on. Randi toimi Namibiassa ongelmitta ja niin meille sanottiin Namibian dollarin toimivan Etelä-Afrikassa. Todellisuus on kuitenkin toinen ja jopa kaikki Etelä-Afrikan pankit eivät huoli Namibian rahaa.
Tien päällä olemme Pasin kanssa yhdeltätöista kaikkien kevätjuhlaliikkeiden. Muutama mutka on tänään tarjolla… itseasiassa aika montakin moninaisissa ja upeissa viljelymaisemissa, joita viinivilljelmät hallitsevat. Tuuli yllättää meidät myös. Se puhaltaa suoraan päin ja kovaa. Paikalliset sanovat, että se alkaa näihin aikoihin ja päättyy helmikuussa. Emme jää odottamaan helmikuuta vaan puskemme eteenpäin. Bemarin gs800 touringplexin suunnittelijoille lähetän pahimmissa puuskissa pari hapanta ajatusta kun pää yrittää irrota paikaltaan. Lipan irroittaminen kypärästä auttaa vähän.
Iltapäivän alussa tulee etupojilta viestiä, että ovat Sellenbochin viinissä. Takapojista ei kuulu ennen iltaa, koska urakoitu on. Teijo, Jukka ja Pekka ovat ajaneet reilu 800km päivän ja 300km päässä. Minä ja Pasi löydämme etupojat lompsimasta kohti hotellia jalkapatikassa Sellenbochin hotellikadultamme. Kohtaamme kaikki huomenna Cape Agulhaksessa, joka Afrikan eteläisin piste. Cape Agulhaksesta ei vielä tiedä mutta Sellenboch on yes vaikka on enemmän eurooppaa kuin afrikkaa… mutta koko Etelä-Afrikka on kaikkea muuta kuin se mielikuva joka kansakoulun penkillä tuli Afriksta… ;) … 


Tarraa kertyy vaan vielä hyvin mahtuu lisää ainakin toisen moisen matkan verran.


Viiniä ja vuoria… eli ei niin inspiroivat suorat loppuivat tänään.


Heiniä ja vuoria. Monessa kohtaa maiseman veikkaisi keskieurooppaan ennemmin kuin afrikkaan.


Etupojat patikkaretkellä idyllisen Sellonbochin maisemissa.

torstai 18. marraskuuta 2010

Päivä 60 | Mariental - Springbok | Namibia - Etelä-Afrikka

688km | +17,5 - +41 | Sataa, paistaa, pilvistää.
Herätessämme sataa. Lähtiessämme liikkeelle sataa. Sade loppuu kuitenkin tunnin liikkeen kuluttua minun ja Pasin kohdalta. Etupojat ajavat paisteessa. Takapojilla (Teijolla, Jukalla ja Pekalla) sen sijaan mielenkiintoisin päivä. Sossuslveissä sataa… ja tapoikien tielle sataa koko päivän ja siitä tiestä suurin osa hiekkatietä. Ja kuten jo tiedämme, Honda ei kaadu. Ei myöskään märällä ja liukkaalla mutavellitiellä vaikka Teijo joutuu välillä Hondaansa lykkäämään kun tagagummi vain pyörii tyhjää. Hondamies on erimies. Pasikin on jo harkinnut vakavasti Hondamiehen uraa… ;)
Namibia kuumenee ennen kuin loppuu. Namibian lopussa on jotakin hyvin paljon samaa Death Valleyssa niin maisemallisesti kuin lämpötilalisesti ja pääsemme Pasin kanssa ajamaan yli 40 asteen lämpötiloissa. Etupojilta tulee viestiä, että eivät malttaneet pysähtyä Springbokiin. Ei saada Pasin kanssa etupoikia kiinni tänään. Mutta huomenna kyllä. Varaan illalla Sellenbochista hotellin, jonne etu- ja keskipojat kokoontuvat. Sellenboch on Etelä-Afrikan viinialueen keskus joten etupojat viihtyvät siellä kyllä vaikka tulevat aikaisemmin.
Oma ranne on kipiä ja välillä pahuksen kipiä mutta sitä enemmän murheen kryyniksi ovat nousemassa ketjuni, jotka ovat kirjaimellisesti finaalissa. Ne eivät pysy kireällä ja venyvät venymistään. Kiristysvarat alkavat niin ikään olemaan loppu ja kuluneet epäkeskoiksi… mutta ehkä ne menevät loppuun. Uudet ovat sivulaukussa, mutta tässä kohtaa ei jaksaisi enää vaihtaa… ;) ... Markuksen jousi kestää myös tämän päivän. Etupojat jäävät Gelnwilliamiin yöksi, joka noin 300km Sellenbochista.


Märkää oli takajoukon pojilla… rapatietä ei kuitenkaan paria sataa kilometriä enempää.


Jukka poseeraamassa Sossulvein dyyneillä.


Pasi päivän tärkeimmässä hommassa. Uuttaa tarraa liimaamassa.


Suora joka päättyy Etelä-Afrikkaan. Viimeinen rajanylitys oli tänään… ei niin nopea kuin Suomen ja Norjan raja mutte ei paljon hitaampikaan.


Loppu häämöttää. Tuohon 679km'n laskettava kuitenkin vielä reilu 400km lisää. Se tulaa Cape Agulhas koukkauksesta. Cape Agulhas Afrikan Nordkapp eli Afrikan eteläisin piste... jota ei voi jättää väliin.

tiistai 16. marraskuuta 2010

Päivä 59 | Windhoek - Mariental | Namibia

428km | +26,5 - +34,5 | Hot Sunny Day ja pari pisaraa
Rentoiluaamu ja jako kahteen. Markus päättää pysyä asvaltilla kengurupyöränsä kanssa mikä viisas ja ainoa oikea päätös ja jättää Sossulveihin menevät hiekkateit seuraavaan kertaan. Jari on niin ikään saanut hiekoista ja nimismiehen kiharoista tarpeekseen ja päättää pysyä asvaltilla… ja Arikin päättää pysyä asvaltilla, joten pojat lähtevät kolmin ysiltä kohti etelää.
Minullekin asvaltti olisi ollut viisautta. Kytkintä pystyn käyttämään juuri ja juuri ja välillä ei ollenkaan, mutta varsinkin isommat vauhteet vaihtuvat helposti ilmankin. Lähden Pasin, Jukan, Pekan ja Teijon kanssa taipaleelle kymmeneltä. Ensi stoppi on Arch of Heroes… Namibian sankareiden muistomerkki jossa vanha neuvostoarkkitehtuuri kukoistaa. Sankarimuistomerkiltä upeat näkymät yli Windhoekin.
Ajamme sata kilometriä etelään asvalttia ja hiekalle. Parinkymmenen hiekkakilometrin jälkeen tiedän, että hiekkatie omalla kohdalla väärä päätös. Sadan jälkeen päätän hakeutua asvaltin reunaan. Vasen käsi ei kestä röykkyytystä. Pasi saa kuulalaakeripinnasta niin ikään tarpeekseen ja lähdemme etsimään asvalttia. Teijo, Pekka ja Jukka jatkavat Sossulsveihin.
Pasin kanssa saamme ajaa toiset sata ennen kuin asvaltin reuna kohdalla mutta se löytyy ja se tuntuu taivaalliselta. Päätämme Pasin kanssa päivän Marientalin La Vida Inn majataloon. Kypäräkalja ei pysy vasemmassa kädessä perillä mutta oiekassa kyllä… ;)
Mariental ei mikään planeetan napa, mutta löytyy sieltä ravintolakin uuden huoltamon kyljestä… pöytiintarjoilu Wimpy, josta saa kaikkea kaikilla kolestrooleilla. Markuksen jousi kestää ainakin tämän päivän. Etujoukolta tulee viestiä, että ovat noin 300km meidän edellä. Takapojista ei kuulu mitään. Ilmeisesti ei kentää?


Village People? ... :)


Arch of Heroes muistomerkki Windhoekin laidalla.


Tien haarassa keskellä ei mitään matkalla Sossulsveihin. Namibian länsiosassa monilukuinen määrä joka suuntaan risteileviä hiekkateitä. Välillä pinta hyvä välillä kaikkea muuta.


Taukopaikan isäntä ihmettelemässä matkareittiämme. Pasilla kartta takalaukun kannessa.


Hyviä suoria riittävästi tänäänkin. Tässä Pasi hiekkasuoralla. Namibia on suuri ja tyhjä. Koko noin sama kuin Suomi, Ruotsi ja Malawi yhteensä. Väkeä vain 2 miljoonaa.

Päivä 58 | Maun - Windhoek | Botswana - Namibia

13.11.2010 | Maun - Windhoek
828km | +18,5 - 34 | Sataa, paistaa, sataa
Tänään seikkailumme pisin ajopäivä yhdellä rajanylityksellä. Menee jos ei tule ongelmia ja meni. Markus tosin sai muutaman ylimääräisen sydämenlyönnin kun hänen bemarinsa iskari nakkasi öljyt pihalle keskellä asvalttisuoraa. Bemarin alkuperäisiskarissa onni on jousi, jonka varassa voi ajaa asvaltilla melkein normaalisti silloin kun on tasaista. Ja koko matka Windhoekiin on. Pienissä töyssyissä Markus menee kuin elastinen kenguru mutta menee koko päivän perille saakka.
Päivän ensimmäinen tunti oli kunnon sadetta ja viimeinen tunti pehmosadetta. Botswanan ja Namibian raja yhtä nopea kuin tyhjät tiet. Carnettejakaan ei leimata koska Botswana, Namibia, E-Afrikka, Swasimaa ja Lesoto yhteisessä tulliliitossa. Leimat passeihin ja matka jatkuu. Tievero tosin peritään myös Namibiassa mutta sen sijaan että sen perimiseen menisi á15min, tällä rajalla menee á1,5min… :)
Ns. perinteinen Afrikka mikä se sitten onkaan näyttää loppuvan viimeistään Windhoekiin, joka moderdi roskaton kaupunki joka voisi olla missäpäin tahansa eurooppaa. Windhoekissa onnistun myös ottamaan toiset pikkulipat. Villa Verden, Hotellimme portti on jyrkässä mäessä. Ryömin porttia kohti odottaessani se aukeamista ja luen samalla tekstejä muurista onkä huomaa jalkakäytävän reunaa johon pyöräni töpsähtää, pysähtyy, kallistuu vasemmalle ja vasemman jalan alla vain ilmaa. Koko (matkalla muutaman kilon keventynyt) painoni tulee katuun vasemman ranteen varaa ja sattuuhan se. Saa näkee kuin ajaa huomenna vai ajaako. Yöhön ainakin Panadocin voimalla.


Namibia… sinne tänään. Alkavat maat käydä vähiin ennen kuin loppuvat.


Ottaa selvää ken saa... :]


Pahkasikoja näkyi tänään Namibian puolella useita tien varressa. Ja niillä hauska tapa syödä polvillansa.


Jukka matkala southwest.


Ja näitä suoria riitti tälle päivälle. Käytännössä ajoimme tänään 800km suoraan ainoastaan viimeisellä parillakymmenellä kilometrillä ennen Windhoekiä muutama mutka. Eli itse kunkin suoraanajokokemus kasvoi roimasti.

maanantai 15. marraskuuta 2010

Päivä 57 | Maun / Okavango Delta | Botswana

12.11.2010 | Maun/Okavango
0km | +26 - +33,5 | Sol
Rhino Lodgessa illalla sovitun Okavango retken alku antaa vähän odottaa itseään, mutta kahdeksalta viimein matkassa. This is Africa… ;) … kuudelta oli oletuslähtö. Matka on pitkä… yli 150km suunta josta vain 34km päällystettyä. Jos tulet tänne paremmalla ajalla niin ota kahden päivän retki. Okavango silti palkitsee kävijänsä 3h suunta matkasta riippumatta.
Okavango pesee Tansanian Ngorongoron mennen tullen palatessa. Alue on kerta kaikkiaan upea laajoine kosteikkoineen. Mikä myös ykköstä, muita turisteja ei juuri näy yhtä jeeppiä tunnissa enempää. Leijoniakaan ei näy, mutta suurin koskaan näkemäni norsulauma. Noin 200 fanttia. Muchos kirahveja, hippoja, guduja, antilooppeja, pahkasikoja, seeproja, outoja lintuja… sekä yksi krokotiili ja yksi orava… :)
Arilta ja Jarilta Okavango jäi seuraavaan kertaan omatoimikissansilitysretken vuoksi, mikä harmi, mutta plussapuolella, että Ari ehti iltapäivän tunteina hankkia itselleen Maunista uuden eturenkaan. Nairobissa alle laitettu krossirengas oli finaalissa. Jarin takagummi sekin noin finaalissa, mutta menee ehkä vielä päivän. Omia ja Jukan Anakee2'a olen seuraiilut pienellä ihmetyksellä… meidän molempien pyörissä eturengas näyttää kuluvan nopeammin kuin takarengas… mutta kattotaan nut loppuun ennen kuin tuomitaan… ;)


Turistit lähdössö Okavango Deltalle kunnon turistipelillä. Toyota Landcruiserilla... joka taitaa olla Afrikan yleisin auto ainakin maastoautosarjassa.


Fantteja kylvyssä… eikä nämä ainoat. Koko lauma oli noin 200 fantin kokoinen.


Kirahvit löytäneet varjoa… se ei ole aina kirahville helppoa.


Deltalla krokotiilinbongausretkellä… yksi bongattiin… ja pesiviä marabouhaikaroita ja pesiviä keltanokkahaikaroita… ja pari hippoa. Ja monta tunnistamatonta lentävää lintua. Tummin kuvassa on Amy Rhino Lodgesta, joka hänkin ensimmäistä kertaa Okavangon delta alueella.


Keltanokkahaikara. En tiedä onko kuinka harvinainen, mutta tämä kuva on Visa omistettu sinulle kun toivoit jotakin lintukuvaa.