keskiviikko 29. syyskuuta 2010

Päivä 13 | Ankara - Adana | Turkki

525km | +19 - +29,5 | Aurinkoista ja pilven hötteröä
Ankara on iso kaupunki huomaamme aamulla sieltä ulos ajaessamme. Ei Istanbulin kokoluokkaa, mutta muutama Helsinki kuitenkin. Ja Ankara jättää itsestään vähän Ankaran mielikuvan. Ei toptenissä jos Suomesta pitäisi jokohkin ulkomaan kaupunkiin muuttaa. Päivän päättärimme, Adana voisi sen sijaan hyvinkin olla toptenissä.
Koneet käyvät ysiltä ja päivän ensimmäinen stoppi Suzuki -liikkeessä, josta itse kukin lähtee pullo ketjurasvaa mukanaan… no Pekka kuitenkaan ei… ;) … Markus poistuu lisäksi saappaat täynnä reikiä. Eli Markuksen crossibuutzit saivat tuta kun Turkin kaunein porakoneen käyttäjä porasi niihin kymmenkunta reikää molempiin… ilmastointireikiä!
Tarkoitus oli ajaa eilisen tapaan lungaillen päätietä Adanaan, mutta puolessa välissä matkaa itse kunkin pyörä alkaa halajamaan pikataipaleille, eikä päätien nuohoajia enää löydy. Pari hyvää pikataivalta sen sijaan löytyy.
Adanassa hyvässä ajassa ennen pimeää ja hottellikin taitaa olla matkan ykkönen. Top3'ssä kaikissa tapauksissa. Illan ravintola menee sekin top3'n ravintolasarjassa. Usko on vähän hiipua haahuillessamme keskustaa, mutta sitten kohdalle osuu täysosuma. Ruokaa ei varsinaisesti tarvitse tilata vaan sitä alkaa tulemaan eteen vähintäänkin riittävästi. Omistaja kiittelee kädestä pitäen poistuessamme.
Huomenna edessä todennäköisesti matkan haastavin päivä. Tavoitteena päästä Beirutiin saakka kahdella rajanylityksellä. Onnistuuko? Selviää huomenna. Adana menee nyt unimaahaan.



Keskeltä Turkkia löytyi iso suolajärvi… Tuz Göly.



Markus kaivertaa Lethermannilla porakoneella tehtyjä ilmastointireikiä suuremmiksi. Toimiiko? Selviää sekin huomenna kun edessä ensimmäinen aikuisten oikeasti kuuma päivä.



Pojat hartaana lounaspizzojen ääressä minareetin raikaessa. 



Onko Garminin voittanutta? On. Paikkakuntien nimet jeesusteipissä. Itse olen kääntymässä vähän sille kannelle, että navigaatorit voisi poistaa kaikista pyöristä. Nyt itse kukn huitoo risteyksissä eri suuntiin kun garminit näyttävät usein eri reittejä ja maalaisjärki on jäässä.



Etelä-Turkin vuoristo alkaa olemaan edessä. Aakeaa laakeaa riittää Turkissakin siinä kuin Pohjanmaalla ja Texasissa.

tiistai 28. syyskuuta 2010

Päivä 12 | Istanbul - Ankara | Turkki

433km | +16,5 - +31,5 | Aurinkoista ja polussa vähän pilven hattaraa
Pekka testaa ovatka turkkilaiset rehellistä väkeä jättää yöksi garmininsa pyörän telineeseen kadulle. Kyllä ovat. Garmin on paikoillaan aamulla. Päivällä se tosin lentää itsekseen katuun. Mutta onneksi ei moottoritielle vaan vasta kiihdytettäessä sinne.
Aamupäivä on tänään kulttuurikäyntiä. Kohteena Istanbulin kuuluisin nähtävyys, hulppea sininen moskeija, tarrakauppa ja basaari. Koneet käytvät puolilta päivin. Hotellin kadunvarsiparkkiksen pitäjän kanssa pääsemme alustavaan käsirysyyn kun tämä alkaa tukkimaan tietä autoilla. Parkkihinta kun oli noussut saapumisestamme kolminkertaiseksi. Ei auttanut kun maksaa kun lankupätkiä alettiin hakemaan aseiksi… ;)
Päivän ajo oli tänään kevyttä moottoritielungailua alusta loppuun ilman pikataipaleita. Tosin arvokasta lungailua. Minimimaksu 25€, joka peritään myös moottoripyöriltä. Ankarassa vielä 15€ kayttämättä. Se säästyi ensi kertaan sitten. Jos tänä päivänä haluaa Turkissa ajaa kilometrinkään moottoritietä on pakko ostaa minimissään 25€'n arvoinen moottoritiekortti. Ajelu ei Turkissa muutenkaan halpaa. Bensalitra maksaa melkien 2 euroa… eli enemmän kuin Norjassa! Maisemat kuivuivat ja jylhistyivät pitkin päivää ja pääkaupunki Ankara keskellä karun upeaa vuoristoa.
Niin hondamiehen kuin bemarimiesten koneet toimivat ongelmitta. Pasin jäähdytysletkut ovat myös pysyneet paikoillaan hondamiehen remontin jäljiltä. Pekan bemari kulkee jo normaalisti sekin.
Päivä päättyy kebabiin kun Turkissa ollaan. Löytyi hyvä ravintola, jossa sai tilata kuvista. Sopii hyvin putkiaivoisille konepyöräkuljettajille… ainakin olen kuullut kotona useamman kerran, että miehet ovat putkiaivoisia. Mutta miesten aivojen rakenteesta riippumatta Aasiassa ollaan onnellisesti ja huomenna reilu 500km etelään.



Päivän kulttuuriryhmä Sinisen Moskeijan sisäpihalla. Vasemmalta Ari, Markus, Teijo, Jukka, Pekka ja Pasi... itte maassa selällään. Opein kuvaustyylin kesäkukuun 2010 Routella Merja Malkilta... :)



Itse Sininen Moskeija, joka Istanbulin kuuluisin nähtävyys.



Ari kuivatestaamassa paikallisten poliisien V-Stromia. Veti ilmeen muikeaksi.



Istanbulin ja Ankaran välistä moottoritietä, joka jylhistyi ja komistui mitä lähemmäksi Ankara tuli.



Pasi painamassa itään päivän viimeisillä auringonsäteillä. Tänään ei mennyt pimeäajoksi vaikka vasta yhdeltä päästiin Istanbulista ulos. Aurinko laski ajaessamme Ankaraan. Laskee itse asiassa noin seitsemältä.

maanantai 27. syyskuuta 2010

Päivä 11 | Varna - Istanbul | Bulgaria - Turkki

578km | +20 - +28 | Aurinkorasvapäivä
Päivä alkaa Jarilla ja minulla Varnan postissa… 15 kiloa lähtee Ritvan iloksi Tuusulaan ja reilu 5 kiloa Belgiaan. Tuusulan paketissa myös Pekan, Pasin ja Arin toppavuoria ja toppahanskoja ja muuta lämmintä.
Vähän yhdeksän jälkeen nokat ovat kohti etelää. Bulgarian maaseudun etelää tutkimme sitten aika perusteellisestikkin muutaman harhaan ajon seurauksena. Suurin harha tulee omasta navigaattorin käyttö noviiseudestani. Garminini päättää jostakin syystä toimia aamupäivän ja sen toimivuuden ilosta kokeilen Burgasin kohdalla mikä lyhin ja mikä nopein reitti. Tulos sama ja eikun hanaa… 50 kilometrin jälkeen Markus alkaa protestoimaan kun hänen laitteensa näyttää ihan muuta. Päädymme pienille oikopoluille ja meneehän siinä tunti jos toinenkin ekstraa. Mutta tiet pieniä ja hauskoja… ja uskallan veikata, että ei yhdenkään muun suomalaisen ajamia… eikä kyllä monen bulgarialaisenkaan… :]
Turkin raja kuiten löytyy ja olemme yli puolessa tunnissa ja allekin. Ja kun päivän metsäautotiet hoidettu niin pääteitä Istanbuliin. Pimeälle menee mutta perillä reilusta saman vuorokauden puolella. Kebabit edessä tosin vasta seuraavan päivän puolella. 
Ajatus oli ajaa viimeiset 160km moottoritietä. Moottoritien käsöörskä yrittää kuitenkin ryöstää meidät… 160€, että pääsisimme motarille. Ei tule kauppoja. Lähdemme etenemään rinnakkaistietä 100D, mikä enimmäkseen sekin nelikaistainen ja vetää hyvin. Hotelli löytyy monen taksin perässä piruetin jälkeen mutta löytyy ja on aivan vanhan kaupungin sydämessä. Vanha kaupunki ei ehkä kerro koko totuutta Istanbulista, mutta pahuksen upea se on silti.



Jarin kanssa postissa… toppaa lähtee pohjoiseen.



Taivas löytyy Shellistä… Shellin kaikki Bulgari -tarrat menevät kuin kuumille kiville.



Jukka ja Pasi katselemassa Mustaa merta.


Markus harjoittellee vedenjuontia kypärä päässä. Onnistuu kyllä, mutta on se helpompaa jollakin tapaa ilman että kypärä on päässä.


Bulgarian viimeinen bensis ennen Turkkia.

Päivä 10 | Varna | Bulgaria

0km | +22 - +26 | Sataa ja paistaa
Huoltopäivä, vapaapäivä…  eli relapäivä. Markus ei löytänyt tiskiharjaa mutta Jari löysi laturin tietokoneeseena. Vanha unohtui Romaniaan. Pasi, Jukka ja Teijo kurvailevat Sunny Beachille. Pekka etsi poraa… kenkiin aikoo porata ilmastointireiät. Ari säätää navigaattorinsa. Minä vietän laatuaikaa tietokoneeni kanssa… ja kaksi pitkää yötä Varnassa mikä eniten ykköstä.



Varnan katedraali hotellin katolta kuvattuna.



Ari sähköhommissa.



Jari pakkaa uudestaan. Nyt alkaa olemaan mallillaan.

sunnuntai 26. syyskuuta 2010

Päivä 9 | Curtes de Arges - Varna | Bulgaria - Romania

421km | +13,5 - +27 | Muutama aamupisara. Loppupäivä puoliaurinkoista.
Tänään se sitten varsinaisesti tulee… etelän lämpö. Bucarestin jälkeen lämpötilat alkoivat nousta ja Bulgarian rajan pinnassa alkoi näyttämään 27 astetta. Eikun jarrut kiinni ja kuoriutumaan. Vaikuttaa siltä, että huomenna Suomeen lähtee seuraava varustelähetys. Vaimoni Ritva, joka vastaanotti ensimmäisen lähetyksen ei tosin ollut järjettömän ilahtunut 30 kilon kassista jonka sai postista raahattavakseen… mutta nyt vain pikku pakatti… ei toppavuoret paljoa paina… ;)
Olimme tänään myös kultturellejä. Kulttuurikohteemme oli nykyinen parlamentti, entinen Chausescun palatsi… ei nyt opastetulle kierrokselle kuitenkaan, mutta pyörät parkkiin palatsin eteen ja megoja muistikorteille. 
Bucarestissä ilmaantuu vuoden 2008 Pan-America matkalla bemareista tuttu, 'jäähdytysnesteet nilkoille' -ongelma. Ohjelman aloitti Pasin pyörä. Pidetään peukkuja ja varpaita, että tauti ei leviä. Ongelma ei sinänsä suuri mutta viheliäinen varsinkin kun toistoa alkaa olemaan riittäväti. 
Mustanmeren rannalla Varnassa hyvissä ajoin. Hyvissä ajoin on auringon paistaessa ennen kuutta. Hotelli löytyy kuin löytyykin pikku pikku kadun varresta näkyvästi mutta hyvin piilotettuna. Perille vei Pasin IPhonen TomTom Garminien nostettua kädet pystyyn. Oman Garmini kommentointi on päättynyt. Uuden takuulaitteen saan Libanonissa.



Hondamies korjaa Pasin bemarin jäähdytysletku ongelmia.



Kawasakimies (Jukka siviilissä) korjaa Pasin bemarin kiehunta ongelmia 5km edellistä kuvaa myöhemin. Hondamies kyllä käytännössä hoiti homman, mutta jäi vain ilmatasku johonkin, joka esti nesteiden pyörimisen. Mutta kuntoon tuli ja matka jatkui Varnaan ongelmitta.



Chausescun muinaisen palatsin porteillä… hulppea on.



Vaatimaton ei ollut myöskään palatsille menävä bulevardi.



Varnan Be Happy -ravintolan seafood platter… ja erinomaisen hyvää. Konepyöräretkikuntamme suosittelee. Jos olet kulmilla niin ravintola löytyy kävelykadun yläpäästä lähellä katedraalia.

Päivä 8 | Satu Mare - Curtes de Arges | Romania


24.9.2010 | +5 - +24,5 | Aurinkoista | Romania
Tänään Romania FunRun… reilu puolet päätietä mutta se loput erinomaisen hauskaa maalaismutkaa. Ja kaikista lopuksi tie 7C, joka pesee monen mielestä parhaat alppimutkatkin. 7C on pohjoisesta tultaessa noin 80km serpentiiniä kirjaimellisesti. Maisemien katselu jäi seuraavaanaan kertaan kun ajoimme 7C'n pimeässä… tai itse asiassa täysikuussa. Ja siinä on puolensa, vastaantulijat näkee ja muuta liikenettä ei käytännöllisesti katsoen ollut. Halavatun hauska tie. Käy ajamassa jos kuljet kulmilla.
Romaniassa tuntuu olevan paljon poliiseja tien varessa ja erityisesti kylissä. Joka toisen kylän keskustassa tuntuu seisovan poliisi. Äkkipäätä vaikuttaa kuin heidän ainoa tehtävänsä olisi olla näkyvillä. Nojailevat Dacioihinsa, puhuvat puhelimessa, puhuvat keskenään ja välillä joku tietäkin vilkuilee. Ylinopeussakkojen kirjoittamiseen ei käytänössä ole suurta mahdollisuutta tehokkaan poliisista varoitus systeemin pyöriessä. Vastaantulijoiden valot vilkkuvat aina jos seuraavasa kylässä polliisi.
Neljän kaktuksen matkalla nähtävyydet katsotaan moottoripyörän satulasta. Kuuden kaktuksen matkalla maisemiakaan ei ehdi katsoa moottoripyörän satulasta. Arin iltakommentti… tarkoitti kuitenkin varmaan pikataivalta 7C… :)
Jos Garmini jätetään pois laskuista, niin tänään ei teknisiä ongelmia. Taalerilla saa ja bemarilla pääsee, vai miten se menee.



Satu Maren hotellimme, jota katsoin yöllä ohiajaessa, että tuonne mentäisiin jos ei olisi varausta.



Lähtöaika (1000) mennyt 20 min sitten ja pojat häärää… alkaa olemaan afrikkalaista aikakäsitystä ilmassa? ... :]



Päätietkin menevät Romaniassa usein kaupungin keskeltä. Hidasta mutta näkee paikallisia kyliä. Tässä kohdalla Cluj-Napoca



Romanialainen tyypillinen maalaiskylä.



Kylttejä yössä tie 7C'n varrella. Tänään ei mennyt kovin myöhään jos mittapuuna eilinen. Olimme hotellilla kello 2200 ja päivällinen oli edessämme kello 2230.

perjantai 24. syyskuuta 2010

Päivä 7 | Katowice - Satu Mare | Puola - Slovakia - Ukraina - Unkari - Romania

23.9.2010
589km | +9,5 - +23,5 | Aurinkoa pilvettömältä taivaalta 
Tänään se sitten tuli testattua. Hondamies jää tien poskeen ensimäisenä kun tankit alkavat kuivumaan… koitin lanseerata Teijolle slogania 'bemarilla olisit jo pitkällä', mutta ei tuo Honda mies ainakaan vielä lämmenyt, mutta katsotaan matkan edetessä… ;)

Ja tuli sitten tunneissa pisin päivä ainakin toistaiseksi. Ei kuitenkaan 15 enempää. Ajelimmme navigaattoreiden lyhintä reittiä ja kuinka ollakaan löysimme itsemme jossakin kohtaa ennen auringon laskua Ukrainan rajalta. Eikun yli ja Ukrainaan. Puolen tunnin ajon jälkeen löysimme itsemme Unkarin rajalta… ;] … kaikkien paperikartat alkavat vasta Egyptistä. Paperikartat olivat olleet paikallaan myös tullessa puolilta öin Satu Mareen. Tuijotin tänään enimmäkseen toimineen Garminin näyttöä ja se mokoma vei meidät 30km hotellin ohi. Osoite oikea mutta postinumero väärä. Mutta saimme tutustua paikalliseen rauhalliseen maaseutuun. Tuntia aikaisemmin ajoimme jo hotellimme ohi. Katselin että tuonne mentäisiin jos ei olisi varausta. Päivällinen napsahti eteemme kello 0200… telepizzan perhepizzata, joista jäi reilustu hotellin henkilökunnallekin… :]
Ari ja Jari kaahasivat tänään Slovakiassa sakkohuiput… 74km/h 60 -kympin alueella… 14 yli ja á 50€ on the spot. 
Pekan jarrujen suhteen tilanne normalisoitumassa. Näyttää siltä että takalevy hinkkautunut uomiinsa eikä enää kuumene pahasti.

Yläkuva; Punainen flyygeli Katowisen yössä.

Toiseksi ylin; Puola on tasainen mutta loppuhelpotusta näkyvissä.

Keskellä; Onnellinen vasta sakon saannut konepyöräkuljettaja vasemmalla ja onnellinen virkistyskassaan juuri rahaa saanut slovakialainen poliisi oikealla.

Toiseksi alin; Työn sankareita Ukrainassa. Takana patsas, etualalla Markus.

Alakuva; Hondamies ja Pasi päivällisellä… puolitoista F800GS'n eturenkaan kokoista pizzaa jäi yli. 










keskiviikko 22. syyskuuta 2010

Päivä 6 | Ms. Finnarrow - Gdynia - Katowise | Puola

22.9.2010
568km | +9,5 - +18 | Aurinkoa pilvettömältä taivaalta
Lodz'ssa, Puolan toiseksi suurimman kaupungin kohdalla iloinen Puola pääsi parhaimpaansa… 6km tunnissa. Mutta ok, ei normaali tilanne. Suuria tietöitä. Muumimaa Ruotsin jälkeen Puola tuntuu työssäkäyvien aikuisten oikeasti mukavalta paikalta ajaa. Nopeusrajoituksia on mutta kukaan ei niitä noudata… eli aja miten ajat kunhan et turi. Ruotsissa ei olla kaukana siitä päivästä kun polkupyöräilijät menevät taajamissa autoja nopeammin.
Puolan Touran on päivän kulttuurikohde. Upea kaupunki upealla keskustalla. Pirtelöt Touranissa ja matka jatkuu. Nenä on crossikypärässä musta Katowisen ollessa kohdalla. Mustaa nokea työntäviä rekkoja vielä riittää vaikka tilanne on paljon parantunut viime vuosina. Viimeisen puolen tunnin aikana nokea ei näy kun menee pimeän puolelle.
Illalla Pekka on paineessa. Lupaa viedä meidät maailman parhaaseen ribsi-ravintolaan, vaan ravintolaa ei löydy. Ehkä toivumme löytymättömyydestä viimeistään Varnan rannoilla?! Tatjana löytyy kuitenkin, missä hyvää ellei erinomaista ruokaa.
Ja yeevee… oma blingbling -Garmin hyytyi jälleen. Nyt päivä puolivälissä. Ritva tuo uuden Garminin Beirutiin? Pekan takajarrut sen sijaan toimivat toista päivää noin ok… pidetään peukkuja ja varpaita niiden puolesta sinne Beirutiin.
Ja kyllä kyllä. Etelän lämpö alkaa tuntumaan. Tänään parhaimmillaan +18. Tarkoitti myös, että tänään tauoilla vähennettiin kampetta kun tähän asti lisätty jos ollut lisättävää.


Yläkuva; Gnydian satama oli kohdalla puoli tuntia luvattua aikaisemmin… mikä ainoastaan positiivinen asia.

Toiseksi ylin; A1… pikatie Puolan halki jossa pätkiä joka makuun.

Keskellä; Tietyöjonossa A1'llä. Hondamies etumaisena.

Toiseksi alin; Päivä pieni huikopala. Tilasin halvinta mitä listalla oli. Tuli iso salaattiannos, 8 perunaa ja kauhallinen lihasoossia. Mutta yes, nälkä ei päässyt yllättämään loppumatkalla.

Alakuva; Lodzin ruuhkaa. A1 oli kirjaimellisesti tukossa ja meidä sivulaukuilla keskikaista tekee tukalaa. Kyllä sitä 
kuitenkin pääsi kun lähdimme puskemaan.












Päivä 5 | Örebro - Karslkrona - Ms Finnarrrow | Ruotsi - Puola

21.9.2010
408km | +9 - +13,5 | Pilviä ja aurinko… ensimmäisiä tänään enemmän.
Huoltopäivä, varikkopäivä ja postituspäivä. Jukka on postissa ensimmäisenä laittamassa ylimääräistä tavaraa Suomeen. Minä ja Pasi hyvinä kakkosina. Meillä matkassa myös Jarin ja Pekan palautuskuormat. Ja ihan hyvä satsi tavaraa lähtee Suomeen. Seuraava postitus Varnasta?
Ari ja Markus lähtivät taipaleelle tänään ensimmäisinä. Kohteena Trollhettan ja Touratech. Ari ei sitten ostanut TomTomia vaan blingbling Garmin Zumo 660'n. Toivotaan sille pitkää ikää. Markus sai omaan Garminiinsa uuden jalan ja taas pelittää. Oma Garminini toimi sekin jo toisen päivän peräkkäin!
Pekka ja Jari matkaan seuraavina. Pekalla tavoitteena saada helpotusta jarruongelmaan Kumlan BMW -huollosta. Ei onnistu. Takajarrut toimivat kuitenkin eilistä paremmin, eli jarrut eivät laahaa yhtä pahasti. Uusi takajarrulevy tulee paremman puoliskoni Ritvan mukana Beirutiin. Kaikkea muutakin pikku tilausta alkaa Ritvalle olemaan… :) … Pekan päivä ei muutenkaan ihan täydellinen. Kamera unohtui Kumlan bemariliikkeen tiskille. Mutta toistaiseksi elämme uskossa, että saadaan takaisin. Postiin suomeen ja Ritvan mukana Beirutiin?
Jarilla sen sijaan meni Pekkaa paremmin ja Jari sai uuden takarenkaan. Oli mokoma lähtenyt matkaan vanhalla renkaalla. Olisi sillä ehkä Turkkiin päässyt mutta ei Hurghadaan. Lisäksi jari osti yhden napputakalarenkaan kyytiin joten Jarilla Hurghadassa takarengasta yli oman tarpeen kun sielläkin uusi gummi odottamassa… mutta tuo kuitenkin positiivinen ongelma.
Jukka, Teijo, Pasi ja minä lähdemme matkaan puolilta päivin. Melkein kuin vapaapäivä, kun pitkät unet ja kahdeltatoista matkaan. Koko porukka Karslkronan satamassa kuuden ja seitsemän välillä. Meillä jälkijoukolla hauska ajopäivä kun seurasimme navigaattorin lyhintä reittiä. Matkaan osui pari erinomaista Skånen pikataivalta.
Ms FinnArrow Karlskronasta Gdydiaan on rekkalaiva. Kyydissä 1 polkupyorä (selvittämätöntä kansallisuutta), 9  moottoripyörää (1 ruotsalainen), tusinan verran henkilöautoja ja sata rekkaa. Joten meno yökerhossa jota ei ole, oli sen mukainen… :]

Yläkuva;  Jari ja Pekka Örebrossa lähdössä kohti päivän varikoita.

Toiseksi ylin; Pasi Örebron postissa lähettämässä päällimäiset ylimääräiset kotiin.

Keskellä; Missä mennään mikä maa. Pasi ja Jukka tutkivat Puolan karttaa, josta sijaintimme Skånessa ei selviä.

Toiseksi alin; Ms. FinnArrow saapumassa Karlskronan satamaan.

Alakuva; Pekka ja kiinnitysliinat… kyllä se siitä… ja viimeistään aamulla selviää tuliko kireydet kohdallensa.













maanantai 20. syyskuuta 2010

Päivä 4 | Östersund - Örebro | Ruotsi

546km | +4 - +14,5 | Enimmäkseen aurinkoista
Päivän ehdoton kohokohta on Voxnan pikataival… 86km mutkasta mutkaan välillä pyörän sivuseisontatuet kipinöiden. Pieni hauska tie 296 jotakuinkin päivämatkan keskellä… ja käytännöllisesti ilman muuta liikennettä. Markuksella pikataival tosin jäi väliin kun hän harhaili omille teilleen jo Öresundissa. Löytyi tosin 300km myöhenmin Rättvikistä… :]
Garmin osastolla oma navigaattorini päättää tänään toimia. Markuksen ja Ari Garminit sen sijaan eivät toimi. Pojat lähtevät tekemään huomenna Trolhättänin Touratechille 200km extramutkan. Ari uuden Garminin toivossa. Markus uuden jalan toivossa. Seuraava retki sitten TomTom kauppaan?
Pekan takajarrulevy päivän murheen kryyni. Jarrut laahaavat yhä pahemmin ja levy kuumeneen yhä pahemmin. Soittokierros ympäri etelä-Ruotsin paljasti, että ei yhdessäkään BMW -liikkeessä takajarrulevyä varaosana hyllyssä. Yhdeltä tämän Blogin lukijaltakin tuli ohjeita, jotka tarkistimme, mutta eivät valitettavasti auttaneet. Kiitos kuitenkin tuesta. Huomenna Pekka aikaisin aamusta lähikaupunki Kumlaan, jossa BMW -huolto ja jotakin mahdollista apua.
Mutta jarru- ja garmin ongelmista riippumatta sää lämpenee ja huomenna viimeinen Scandinavia -päivä… ja aamulla postiin laittamaan ylimääräistä kampetta kotiin.

Yläkuva; Nettiriippuvuudusta olen paljon kuullut. Tällä matkalla se myös näkyy. Jos Jarilla ei ole  joka ruokailun yhteydessä läppäri edessä niin IPad kuitenkin.

Toiseksi ylin. Pasi parkkeeraamassa Öresundin Videotekin eteen.

Keskellä; Mitä tämä mies tekee? Tulevien huoltohommien tarkkailua?

Toiseksi alin; Matkalla kohti etelän sinisiä taivaita.

Alakuva; Pasi, Jari, Teijo ja Jukka Rättvikin kahvilassa odottamassa päivän huikaisevaa palaa... näyttävät oleb sen tarpeessa... ;]











sunnuntai 19. syyskuuta 2010

Päivä 3 | Gällivaara - Östersund | Ruotsi

695km | +4 - +13 | … ja keli ihan kaikkea
Gällivaaran Grand Hotel Laplandissa jouduimme sitten siivoushommiin.  Paikallinen juniorijengi oli pitänyt saunassa yksityistilaisuutta ennen yleisen vuoron alkua ja ihan kaikki ei ollut pysynyt sisällä. Mutta peruspesun jälkeen sauna oli taas pelikunnossa. Tai sauna oli muutenkin, mutta pesutiloissa oli päässyt tapahtumaan pientä yläpään poistumaa. Jos jätetään oksennuksen hajuinen sauna laskuista, Jällivaaran Grand Hotel Lapland oli varsin kelpo paikka konepyöräilijän yöpyä.
Aamulla koneet käyvät 0801 ja edessä ruotsalaisilla tiheätunnelmainen vaalipiäivä ja meillä matkan pisin päivä… kilometreissä. Homma on hoidettu 1830. Siinä välissä Garmin on muuttua kirosanaksi… ;) … oma Garminini himmenee jälleen. Arin Garmin himmenee ja Markuksen Garmin himmenee… ja alkaa näyttämään siltä, että tulee asiaa TomTom -kauppaan. Minulla vika itse geepeeässässä. Arilla ja Markuksella vika jalassa. Katsotaan miltä huominen näyttää Garmin -rintamalla. Pekan GS Adventuressa tajajarrulevyongelma uusii. Vaikuttaa siltä että tilattava Beirutiin uusi. Oleva jos kerran vaihdettu mennyt sekin soikeaksi jarrujen alettua laahaamaan.
Päivän puolessa pojat alkavat suunnittelemaan postipakettia kotiin. Ollaanhan sitä jo kolmatta varsinaista päivää ajamassa… :] … mutta yes, liikaa tavaraa yhdellä jos toisella. Ylihuomenna Örebrossa postituspäivä. Pasilla ehkä eniten postitettavaa. Toisen kypärän Pasi laittoi kotimatkalle jo Hotelli Ivalon pihalta.
Ruotsin pohjoinen paikka paikoin erittäinkin kaunis, mutta valistunut vekkaus on, että monta maisemiltaan mielenkiintoisempaakin päivää tulossa. Itse päivän päättäri, Östersundom on erittäinkin hauskan näköinen pieni kaupunki.

Yläkuva; Aamutoimilla Gällivaaran hotellin pihalla… pyöriä pakkaamassa.

Toiseksi ylin; Ari hampaiden pesulla. Ei orgaanisten vaan garminin hampaiden pesussa. Ei helpottanut.

Keskellä; Napapiiri ylitettiin tai alitettiin tänään. Deep South, here we come!

Toiseksi alin; Mitähän nämä herrat mahtavat tehdä??? … outoja hemmoja.

Alakuva;  Paikallisen pubin wienersnitzel… wienersnitzel sarjassa aika ykköstä mitä on eteen tullut. Tosin viime vuosina tullut tyyllin noin kerran vuodessa tai harvemmin.