Päivä alkaa auringolla kuten aina. Alle tunnissa olemme Khartumista ulkona ja tapaamme ensimmäisen happaman sudanilaisen. Tämä hapannaama on jonkinlainen esimies vuohimarkkinoilla, joita pysähdymme kuvaamaan. Satajakuusikymmentä kauppiasta olivat ainoastaan innoissaan pysähtyessämme, mutta tämä yksi ajoi meidät matkoihinsa… mutta joka maahan mahtuu hapannaamansa.
Maisema Khartumin ja Gaderefin välillä on jotakin hyvin paljon samaa kuin Texasissa. Eli jos käyt täällä ajamassa niin ei mitään tarvetta mennä Texasiin ja päinvastoin. Aakeaa laakeutta viljapeltojen keskellä. Eli Turkista alkanut kuiva hiekkamaisema alkaa pikkuhiljaa vihertymään… mutta paljon tyhjää tonttimaata on Sudanissakin. Iltapäivällä horisonttiin ilmestyy kukkula ja kukkulan ilmestyttyä ilmestyy muutama mutkakin, mutta kokonaisuudessaan matkan suorin päivä teillä mitattuna.
Kukkuloiden ilmestyttyä tulee myös satoja ellei tuhansia kameleita ja alkuperäisiä savimajakyliä. Menemme yhteen mutta siellä tapaammemme Sudanin toisen äxeeraajan. Koko kylä juoksee iloisesti vastaan, viimeisenä tulee äkäinen kyläpäällikkö, joka huutaa mustat korvat punaisina jallajallaa. Kiipeämme menopeliemme päälle ja katoamme horisonttiin. Päivä päättyy Gaderefiin, josta huomenna puolentoista tunnin matka Etiopian rajalle.
Päivällistä ei ole tarvetta lähteä merta kauempaa kalastamaa. Kylän ykkösravintola on samassa rakennuksessa kuin hotellimme… ja tänään melkein juhlapäivä. Viimeinen cocacola-illallinen… :)
Khartumin aamussa odottamassa vihreää valoa kohti Etiopiaa.
Vuohimarkkinat päätien varressa. Täältä meidät paiskattiin kuitenkin kameroinemme ulos.
Voi sen pyörän näinkin laittaa parkkiin kun tulee oikein kiire puskaan tietää Pasi … :] … tässä ei kuitenkaan kyse hätätilanteesta. Pasi vain unohti laittaa jalan alas.
Kameleiden keidas keskellä kuumaa ja kuivaa… tänään ei kuitenkaan menty enää yli 40 asteen… eikä tuo haitannut lainkaan.
Pasi ja Pekka ottamassa kilpailevia otoksia sudanilaisesta maalaismaisemasta.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti