11.11.2010
678km | +24,5 - + 32,5 | Aurinkoista
Markuksen temppuileva Garmin hyytyy lopullisesti Livingstonen kauniiseen aamuun, mikä kyllä vähän epäreilua sillä Markus ryhmän innokkain navigaattorimies. Oma garminini on ollut monta päivää hyvällä tuulella, eli toiminut ongelmitta. Toivottavasti jatkaa samaa malliin.
Kasilta meitä on pihalla kuusi lähdössä. Jarin ja Arin pyörät jäävät parkkiruutuun. Pojat lähtivät jo puolitoistatuntia sitten silittämään kissoja. Yksi satasella, kaksi 170'llä. Meillä muilla Botswanan raja lähenee nopeasti aina siihen hetkeen saakka kun Pekka muistaa, että ei muistanut ottaa puhelintaan matkaan. Muutaman soiton jälkeen selviää että puhelin tallessa ja kissaryhmä tuo sen tullessaan.
Zambiasta Botswanaan menemme vesiteitse lautalla Zambezi joen yli. Rajan ylitys käy rivakasti lautasta riippumatta aina Botswanan rajan viimeiselle rastille saakka. Se viimeinen rasti on tievero rasti mallia 70-luvun neuvostoliitosta. Tieverotäti täyttää käsin kymmenen blankettia, iskee paljon leimoja ja käyttää konepyöräkuljettajaa kohti á15 min. Lyhyelläkin matikalla selviää kuinka kauan siinä kärvistellään… ;)
Mutta kun kaikki tarvittavat leimat koossa niin matka taittuu Botswanassa. Tiet erittäin hyviä, erittäin suoria ja erittäin autottomia. Kaksi autoa näköpiirissä yhtä aikaa alkaa jo jonkun ajan kuluttua tuntumaan ruuhkalta. Eli 100km taittuu tunnissa helposti. Eläimet Botswanan pohjoisessa ainoa vaara. Norsuja on tien varressa kuin poroja lapissa.
Natassa saan Ritvan Suomesta laittamia pulia ongelmitta postista joka myös Western Union. Hetki taas rahaa… ;) … kun pulat taskussa katsomme kelloja ja toteamme, että Mauniin ehtii valoisaan aikaan… ja ehti. Ari ja Jari eivät ehtineet. Kissojen silitykseen meni sen verran aikaa, että pojat jäivät 200km päähän Maunista. Ne kissat kesyjä leijonia.
Markus, Pasi, Jukka ja Teijo aamiaisella. Keskiluokkaista hapatusta tämä paikka, mutta se sopii meille aina välillä... ;)
Zambia - Botswana ferry express. Pyörien kanssa ei ongelmia saada kyytiin. Mutta rekkakuski en haluaisi olla. Jonot molemmilla puolilla kilometrejä ja yksi rekka kerrallaan.
Putztkliin… Markus desinfioimassa kenkiään, jotta pääsee Botswanaan… yes, jokaisen oli tehtävä sama.
Suora jota seurasi suora jota seurasi suora jota seurasi suora jota seurasi suora jota seu... ja ainakaan äkkipäätä Botswana ei ole maa johon tullaan nauttimaan mutkateistä.
Pekka ja fantti… Pohjois-Botswanassa elefantti tien varressa tuntuu olevan yhtä yleinen kuin poro lapissa tien varressa. Pekka lähti tilanteesta ensin kun fantin korvat heilahtivat ja vasen etutassu alkoi ruopimaan... itseasiassa lähdimme kaikki... ;)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti