Päivä 45 | Ngorongoro - Karatu | Tansania

0km | +11 - +35 | Aamupilviä ja aurinkoista

Iphone herättää 0530… varttia ennen aamiaista… 0545 meillä edessä paistetut makkarat, mukannaat, hedelmiä, paahtoleipää ja tii and kofii. Vartin yli kuusi jeepeissä ja puoli seiskalta Ngorongoron portilla sen auetessa. Kannatti nousta. Bongaamme heti aamutuimaan kaksi gepardia, jotka katselemassa itselleen antilooppiaamiaista. Hetken päästä hyeenalauman aamiaisella. Seepra oli päässyt hengestään.

Leijonia ei ensin näy, mutta sitten sitäkin enemmän, jopa niin paljon, että ari toteaa jossakin kohtaa, 'että ei sitä enää joka leijonan takia jaksa kameran kanssa pystyyn nousta'. Leijonat suhtautuvat autoihin täysin neutraalin pelottomasti. Jeepit ovat niille ilmeisesti ainoastaan, jotakin mitä ei voi syödä. Kuumalla savannilla ne jopa asettuvat pysähtyneen jeepin varjoon makoilemaan.

Kirahveja ei Ngorongorossa ole mutta kaikki muut bongaamme suippuhuulisarvikuonoa myöten. Sen tosin kaukaa kiikarilla mutta kuitenkin. Kuivanakin kautena Ngorongoro muistuttaa enemmän ja vähemmän Nooan arkkia vaikka kansakoulun uskonnonkirjassani kirahvit seisoivat arkin kannella.

Kudu Lodgessa olemme iltapäivän puolessa. Yksi jos toinen katoaa iltapäivä nokosille. Itse suunnistan pullakahvin maku suussani hotellin nettitoimistoon… ja heureka! Netti toimii pari päivän verran. Huomenna Moshissa lisää? Toimivien konepyörien osastomme ajaa Moshiin odottamaan Nairobin Hiace ryhmää. 

Gepardi… planeettamme nopein nelijalkainen poseerasi meille heti aamutuimaan.

Seeproja ja Gnuita Ngorongorossa on enemmän kuin satunnainen konepyöräkuljettaja kykenee laskemaan.

Virtahepo Ibishaikaransa kanssa nauttimassa elämästään Ngorongoron keskustan kosteikossa.

Leijonalle pysähtynyt jeeppi käy hyvästä varjopaikasta. Leijonat eivät osaa luonnostaan pelätä jeeppejä. Ne ovat vain jotakin mitä ei voi syödä. Jeepin vasemmalla puolella kaksi nuorta urosleijonaa. Edempänä vielä yksi.

Oli elefantti maantiellä poikittain… vai miten se menee.